Kärkiteemani: Elinkaaren mittainen hyvinvointi

Minun Suomessani ketään ei jätetä yksin ja . Yhteiskunnan tärkein tehtävä on huolehtia yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvoinnista. Kaikilla tulee olla samanlaiset mahdollisuudet pärjätä ja voida hyvin koko elinkaaren ajan.

Lapsiin ja nuoriin panostamalla emme voi hävitä. Meidän tulee pitää kiinni ja entisestään panostaa toimivaan neuvolajärjestelmään. Sote-alueiden neuvoloiden rinnalla on tarpeen mukaan kehitettävä ja tarjottava yksityisiä, neuvolan kaltaisia palveluita. Odottavien perheiden tukeminen alusta saakka tutkitusti vähentää mahdollisia ongelmia tulevaisuudessa. Äitiysneuvolat ovat aitiopaikkoja myös ennaltaehkäisevän työn näkökulmasta.

Lapsen kasvun ja kehityksen seuranta ja tässä yhteydessä perheiden ohjaaminen ovat korvaamattomia palveluita. Näillä palveluilla tavoitamme myös mahdollisia ongelmakohtia, ennen kuin tilanteet lapsen hyvinvoinnissa tai perheissä eskaloituvat. Järjestelmän kehittäminen entisestään huomioimaan paremmin myös monimuotoiset perheet on erityisen tärkeää. Äitiys- ja lastenneuvoloiden rinnalla on syytä kehittää myös perheneuvoloita yhtenä matalan kynnyksen palveluna.

Koulu- ja opiskelijaterveydenhuoloon tulee olla luontainen osa sekä koulumaailmaa että terveyspalveluita. Koulut ovat niitä paikkoja, joissa meidän lastemme ja nuortemme arki on ja missä heidät tavoitetaan. Näissä paikoissa tulisi olla myös resurssit tarjota palveluita sekä puuttua ajoissa ja ennaltaehkäisevästi nuorten huoliin sekä somaattisessa että psyykkisessä hyvinvoinnissa.

Hyvinvoinnista puhuttaessa emme saa unohtaa myöskään työikäisiä. Työssäjaksamista ja työkykyä tukevia toimia vaaditaan kaikilla aloilla. Työterveyspalveluiden kehittäminen nimenomaisesti terveyttä hoitaviksi sekä työkykyä ylläpitäväksi on avainasemassa purkamaan julkisen terveydenhuollon paineita. Hyvä työterveyshuolto huomioi siis myös hyvinvoinnin ja sen edistämisen, ei pelkkää sairaudenhoitoa. Tällä hetkellä liian monessa paikassa työkuorman tai uupumisen purkamiseksi esimerkiksi työpsykologille vaaditaan valmiiksi väsyneeltä ihmiseltä valtavasti ponnisteluita ja monen kynnyksen ylittämistä. Myös työikäisille pitäisi järjestää matalan kynnyksen palveluita jaksamisen tueksi.

Ikääntyvästä väestöstä ja jatkuvasti syvenevästä hoitajapulasta huolimatta meidän tulee turvata ikäihmisille arvokas vanhuus. Jo vuosikymmeniä on puhuttu muun muassa kotihoitoon panostamista. Todellisuudessa panostukset eivät ole olleet lähellekään riittäviä. Kotona hoidetaan tänä päivänä vanhuksia, jotka ovat niin hoidettavia että todellisuudessa tarvitsisivat ympärivuotisen hoivapaikan. Myös kotihoito tarvitsee entistä strukturoidumman hoidontarpeenarvion ja siihen perustuvan hoitajamitoituksen. On myös mietittävä, olisiko aika ottaa askel taaksepäin ja lisätä ympärivuotisen hoivan paikkoja. Tällä hetkellä meillä on valtava määrä ikääntyneitä, jotka ovat loputtomalla kierroksella kotihoidosta ensihoitoon, sieltä päivystykseen ja vuodeosastolle ja lopulta taas kotiin, ja sama kierros alkaa alusta. Tämä yhtälö tulee rahallisesti, puhumattakaan inhimillisesti, huomattavasti ympärivuorokautista hoivaa kalliimmaksi.

Osana hyvinvointia meidän on terveyspalveluiden rinnalla kuljetettava sosiaalipalveluita. Näiden palveluiden tulee kulkea käsi kädessä. Sosiaalipalveluiden kehittäminen, selkiyttäminen ja palveluverkon aukottomuus on turvattava samoin kuin terveyspalveluiden; Niiden on toimittava ”vauvasta vaariin.” Tällä hetkellä sosiaalityö kuormittuu oman työkuormansa lisäksi riittämättömän terveydenhuollon palveluiden ylivuodosta kuten ensisijaisesti mielenterveyspalveluita vailla olevista nuorista.