Kärkiteemani: Lasten ja nuorten hyvinvointi ja perheiden tukeminen

Lasten ja nuorten ongelmat erityisesti mielenterveyden haasteiden osalta ovat kasvaneet viime vuosina rajusti. Koronapandemia ja sen tuomat haasteet kuten etäopetus sekä harrastusten ja sosiaalisten kanssakäymisten väheneminen osaltaan lisäsivät tätä kuormaa. Tarvitsemme panostuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin ja perheiden parempaan tukemiseen.

Koulu ja opiskelu ovat suuressa roolissa lasten ja nuorten arjessa. Siksi siis käännän katseeni ensin sinne. Ryhmäkoot kouluissa ovat kasvaneet vuosi vuodelta, eikä koulujen aikuisten määrä ole lisääntynyt samassa suhteessa. Kouluissa on tehty paljon inkluusiotoimia. Inkluusio tarkoittaa jokaisen oppilaan oikeutta päästä opetuksen piiriin tavallisissa koululuokissa riippumatta siitä, onko hänellä oppimisvaikeuksia tai jokin vamma tai sairaus. Inklusiivisessa opetuksessa oppilaita kohdellaan tasaveroisesti, eikä heitä luokitella ominaisuuksien tai taipumusten mukaan. Inkluusiota toteutettaessa on kuitenkin unohtunut yksi tärkeä asia; oppilaan oikeus saada tarvitsemaansa tukea. Samalla kun toteutetaan oppilaiden oikeutta opiskella yhdenvertaisena, ei voida unohtaa tätä oikeutta yksilöllisiin tukitoimiin. Näiden toteuttaminen on jäänyt puolitiehen ja seurauksista kärsivät kaikki; tuen puutteessa oleva oppilas, muu ryhmä sekä opettajat. Kouluihin tarvitaan riittävä määrä aikuisia moniammatillisesti turvaamaan opintietä.

Minulle on tärkeää panostaa lasten ja nuorten hyvinvointiin erityisesti ennaltaehkäisevien ja matalan kynnyksen palveluiden kautta. Mielenterveysongelmien puhjetessa apua on oltava saatavilla matalalla kynnyksellä ja nopeasti. Päivystäviä mielenterveyspalveluita on lisättävä ja perusterveydenhuollossa tulisi olla mahdollisuus lyhytaikaiseen terapiaan ilman kuntoutuspäätöksiä ja monimutkaista byrokratiaa. Tässä, kuten lähes kaikessa, ennaltaehkäiseminen on korjaamista helpompaa ja halvempaa. Usein herkässä tilanteessa ja elämänvaiheessa nuoren on hankala pyytää apua. Ja kun avuntarve ilmenee ja lapsi tai nuori ilmaisee apua haluavansa, on palveluiden piiriin päästävä heti tai ainakin hyvin pian. Viikkojen lähetejonoissa pyörimisen jälkeen ollaan jo auttamattomasti myöhässä tai ainakin korjattavaa on enemmän. Meillä ei ole varaa menettää yhtään lasta tai nuorta byrokratian tai jonojen takia. Taloudelliset ja inhimilliset kustannukset tästä jonottamisesta on niin suuret, että niillä kustannettaisiin helposti kevyempiä palveluita.

Lasten ja nuorten tasapuolisia mahdollisuuksia osallistua koulun ulkopuolella tapahtuvaan harrastustoimintaan on edistettävä osana hyvinvoinnin tukemisen kokonaisuutta. Harrastamisen mahdollisuus ja tärkeys on asia, joka nousee toistuvasti esiin. Mahdollisuutta harrastamiseen korostavat lähes kaikki kiitospuheitaan pitävät artistit ja menestyneet liike-elämän huiput. Tasapuolisella mahdollisuudella harrastaa ehkäisemme myös eriarvoisuuden kehittymistä. Tasa-arvoisuus harrastamisessa ei saa olla kiinni esimerkiksi perheen taloudellisesta tilanteesta. Meidän on tehtävä toimia mahdollistaaksemme jokaiselle lapselle ja nuorelle ainakin yhden mielekkään harrastuksen. Tutkitusti harrastukset ehkäisevät myös mielenterveysongelmia ja muita terveydellisiä haasteita.

Perheiden kokonaisvaltainen tukeminen osana yksilön hyvinvointia tulee huomioida, eikä perheitä pidä jättää yksin. Lapsen tai nuoren sairastuessa tilanne koskettaa koko perhettä, ja voidaankin puhua koko perheen sairastumisesta. Tämä sama pätee niin somaattisesti kuin psyykkisesti sairastuessa. Perhe on huomioitava haasteiden ilmetessä kokonaisena, ja tukea on tarjottava koko perheelle.

Lapsista ja nuorista säästäminen kostautuu varmasti tulevaisuudessa moninkertaisena. Vaikka elämme taloudellisesti haastavia aikoja, ei lasten ja nuorten palveluista tai koulutuksesta ole varaa tinkiä piiruakaan.